Vuodesta 2017 yliopistot ovat saaneet asetuspohjaisesti määrättyä rahaa erikoislääkärikoulutukseen 5500€ per edellisenä vuonna valmistunut erikoislääkäri. Tulevana vuonna summa laskee 5000€/ suoritettu tutkinto. Asetus ei kuitenkaan määrää tarkemmin rahan jakoa yliopiston sisällä ja yliopistot autonomisina toimijoina ovatkin tehneet rahanjakoa hyvin monella tavalla. Missään muussakaan yliopistossa ei ymmärtääkseni yleislääketiede kuulu voittajien joukkoon.

Itä-Suomen yliopistossa oli yleislääketieteeseen erikoistuvia lääkäreitä koulutuksessa vuoden 2018 lopussa yli 180 henkilöä, yhteensä yleislääketieteeseen, geriatriaan, työterveyshuoltoon ja terveydenhuoltoon erikoistuvia hieman yli 360 henkilöä. Muille 46 erikoisalalle erikoistujia oli samana ajankohtana noin 590 henkilöä. Yleislääketieteeseen erikoistuvien osuus kaikista erikoistujista UEFissa on siis hieman yli 19 % ja kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikön edustamien erikoisalojen (yle, ger, tth, terveydenhuolto) osuus kaikista erikoistuvista 38 %.

Vuonna 2018 Itä-Suomen yliopistosta valmistuneesta 107 erikoislääkäristä yleislääketieteen erikoislääkäreitä oli 29. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yli 27 % kassavirrasta on heidän ansiotaan.

Tästä huolimatta yliopiston saamasta rahasta vain 8 % on ohjattu yleislääketieteen, geriatrian, työterveyshuollon ja terveydenhuollon yhteiseen käyttöön suurimman osan summasta (53 %) ohjautuessa muille erikoisaloille. Yleislääketieteen käyttöön jää siis alle 3 % kokonaissummasta.

Vajaa kolmasosa koko summasta käytetään lääketieteen laitoksen yhteisiin kuluihin.

Pieni ihminen ei voi ymmärtää rahanjaon logiikkaa tai oikeudenmukaisuutta. Tässäkin rahanjakomallissa toteutuu sama epäoikeudenmukaisuus kuin terveydenhuollon rahoituksessa yleensä; erikoissairaanhoito porskuttaa ja voi hyvin tai ainakin paremmin ja perusterveydenhuolto säästää ja kituuttaa.

Jos yleislääketiede saisi hallinnoida sille valmistuvien määrässä mitattuna kuuluvaa rahasummaa, pystyisimme esimerkiksi kustantamaan koulutusterveyskeskuksiimme yleislääketieteen erikoislääkärikouluttajia sillä prosenttiosuudella, mikä heiltä kuluu koulutustehtävään eikä kouluttamisen näin ollen tarvitsisi enää taistella niukoista, jo potilaiden hoitoonkin riittämättömistä resursseista. Yleislääketiede on laajaa osaamista vaativa erikoisala ja sen koulutusta toteutetaan hajautetusti kentällä perusterveydenhuollossa. Erikoisalan haasteet ovat hyvin erilaiset kuin sairaalaerikoisaloilla.

Jos haluamme saada perusterveydenhuoltoa vahvistettua, on oikeudenmukaisuuden ja kohtuuden toteuduttava kaikilla tasoilla!

Nina Tusa,

yleislääketieteen erikoislääkäri, lääkärikouluttajan erityispätevyys

kliininen opettaja, Itä-Suomen yliopisto

terveyskeskuslääkäri, perhelääkäri, Siilinjärven terveyskeskus

Pin It on Pinterest