Jaan huoleni perusterveydenhuollon palveluista emeritaprofessori Kaisu Pitkälän ja professori Pekka Mäntyselän (blogi tällä sivulla ja HS, Vieraskynä, 14.1.2022) sekä Kainuun kollegoideni (edeltävä blogi tällä sivulla ja HS, Mielipide, 14.1.2022) kanssa.

Yleislääketiede on perusterveydenhuollon kulmakivi, jossa on kolme ulottuvuutta. Ensimmäinen on horisontaalinen: yleislääketieteessä yhdistetään muiden erikoisalojen tietämystä yksilökohtaiseksi kokonaisuudeksi. Toinen on vertikaalinen, ajallinen: potilaan tunteva henkilökunta ja hoidon jatkuvuus luovat pohjaa arviolle siitä, milloin on syytä reagoida nopeasti, ja milloin antaa ajan selkeyttää tilannetta. Kolmas, ”syvyys”, tarkoittaa sosiaalista ulottuvuutta: ihminen on osa perhettään ja muita tärkeitä yhteisöjään.

Puhelimitse tai etänä voidaan hoitaa paljon asioita mutta ei välttämättä potilaita. Toisinaan potilaan vaiva voidaan hoitaa muutamassa hetkessä. Potilas olisi kuitenkin saatava samalle aaltopituudelle ja oivaltamaan oma roolinsa hoidon toteuttajana.

Pitkällisen hoitosuhteen muodostuminen vie aikaa, etäkontaktein vielä pidempään. Oman väestön riittävä tunteminen vie uudelta lääkäriltä kuukausia, ehkä vuodenkin. Vasta silloin tuntee tarpeeksi oman väestön potilaita riittävän pitkältä ajalta ja erilaisista tilanteista. Tätä ajatellen palvelusetelit eivät ohjaa potilasta häntä tuntevalle lääkärille, jolloin on vaikea nähdä, että setelit ratkaisisivat henkilökuntavajetta.

Erikoisalana julkinen perusterveydenhuollon yleislääketiede poikkeaa muista erikoisaloista, mutta myös yksityissektorin yleislääketieteestä. Suurimmat erot ovat ajallinen jatkuvuus ja pitkäaikainen potilastuntemus sekä potilaan perheen ja lähipiirin tuntemus. Toivon, että nyt valittavat aluevaltuutetut perehtyisivät myös perusterveydenhuollon ja yleislääketieteen erityispiirteisiin.

Hannu Närhi

Terveyskeskuslääkäri

Keusote, Klaukkala, Nurmijärvi

Alkuperäinen kirjoitus julkaistu lyhyemmässä muodossa Helsingin Sanomien mielipide-palstalla 18.1.2022

Pin It on Pinterest