Kolmen päivän kongressi kerää yli 4000 eurooppalaista yleislääkäriä. Jokaisen työn sisältö on erilaista, Saksassa perhelääkäri pitää yksin vastaanottoa vain avustaja apunaan. Lapissa taas akuuttihoidon osaaminen on tarpeen, sillä matkat ovat pitkiä ja joskus nopein apu tuleekin naapurimaasta. Työnjako sairaalan ja terveyskeskuksen välillä vaihtelee paljon Euroopan sisällä. Yleislääketieteen erikoistuminen kestää Keski-Euroopassa kolme vuotta, Suomessa kuusi. Siinä missä portugalilainen kollega lähettää potilaansa sairaalaan, suomalainen terveyskeskuslääkäri pystyy usein diagnostisoimaan tilanteen oman tutkimusvalikoiman puitteissa. Suomessa perusterveydenhuolto kantaa hoitovastuun hyvinkin sairaista ihmisistä. Erikoistumisen aikana kokemusta kertyy paitsi lääketieteestä myös hoidon tarpeen arviosta ja seurannan järjestämisestä, toisin sanoen hoidon jatkuvuudesta.

Yleislääkäri kohtaa hyvin erilaisia ihmisiä ja jatkuva epävarmuus on rankkaa, joskus ajokorttitarkastukseen tuleva potilas kertookin viime päivinä alkaneesta rintakivusta ja hoidetaankin sydäninfarktia. Yleislääkärillä on kunnia ja mahdollisuus seurata ihmisten elämää läheltä, joskus vuosikymmenten ajan. Miten pitää omaa osaamista ajantasaisena, miten kehittyä paremmaksi? Kongressissa yhteisten kokemusten jakaminen avartaa.

Kongressin teema oli tänä vuonna Quality, Efficiency, Equity. Mitä se tarkoittaa?
Quality: Hoidon tulee olla laadukasta ja pohjautua tutkittuun tietoon.
Efficiency: Hoidon tulee olla tehokasta
Equity: Tälle sanalle ei ole suoraa käännöstä. Tasavertaisuus on lähellä, mutta equity tarkoittaa, että saavuttaakseen tasavertaisen hoitotuloksen keinot voivat erota potilaasta toiseen.

Vertikaalinen tasavertaisuus tarkoittaa, että hoitoa tarjotaan aktiivisemmin sitä eniten tarvitseville.

Horisontaalinen tasavertaisuus tarkoittaa, että hoito valitaan lääketieteellisen tarpeen mukaan. Hoidon saatavuus, hoitovalinta tai tulos eivät ole riippuvaisia ihmisestä vaan hänen tarpeesta.

Oikea hoito oikealle potilaalle oikeaan aikaan. Helppoa se on sanoa, mutta ai miten haastavaa käytännössä. Vaikka kaikille on tarjolla sairaudenhoitoa, Suomessakin terveyserot ovat isot. Rikkaan naisen ja köyhän miehen eliniän ennuste eroaa yli 12 vuotta! Ja ero on pysynyt samana monta vuotta.

Elintavat vaikuttavat hyvin paljon. Tupakoinnin merkitys on kaikille tuttu, mutta hyötyliikunta vähenee huolestuttavasti. Suurin osa suomalaisista voi hyvin, terveysriskit kasautuvat pienelle osalle. Sitä voi muuttaa, mutta se ei ole helppoa eikä muutos tapahdu vain lääkärin vastaanotolla.

Sairastumisriski ei johdu vain elintavoista, myös henkilökohtainen sairastumisriski vaihtelee. Esimerkiksi diabetesriski vaihtelee hyvin paljon etnisen taustan mukaan, minkä takia ylipaino on intialaiselle vaarallisempaa kuin saksalaiselle. Vastaavan riskin huomioiminen on lääkärin ja potilaan keskustelussa herkkä aihe. Suomessa tiedämme karjalaisten sairastuvan muita useammin sepelvaltimotautiin, minkä takia sukujuuria kysytään.

Julkisessa keskustelussa tämä oli jonkin aikaa sitten esillä. Ainakin lehtien keskustelupalstoilla ihmiset kokivat, että kansalaisia luokitellaan A ja B luokkaan. Siitä ei kuitenkaan ole kyse, mutta terveyden säilyttämiseksi jotkut tarvitsevat enemmän apua kuin toiset.
Tällaisista asioista keskusteltiin kongressissa. Mutta yhtä lailla siitä, että terveys ei synny lääkärin vastaanotolla, koska sinne ohjautuvat jo sairastuneet. Terveys syntyy siitä, että lapset leikkivät ulkona. Että perheet syövät yhdessä. Että koulussa on kavereita. Että jokainen kokee olevansa tärkeä ja välittää itsestään. Sillä hyvä tarttuu. Ja into. Kongressissa keskustelu on monikielistä ja avartavaa. Kokemuksesta saa intoa jokapäiväiseen työhön.

Annika Kolster, yleislääketieteen erikoislääkäri. Terveyskeskuslääkäri, Espoon terveyskeskus- Tapiolan terveysasema

Pin It on Pinterest