Michael Enden klassisessa kirjassa ’Momo ja aikavaras’ kaupunkia valtaa outo ilmiö: ihmiset lakkaavat nauttimasta elämästä, he alkavat suorittamaan ja säästämään aikaa. Ensin aikuiset, mutta sitten myös lapset. Vain Momo, tyttö joka kertoo tarinoita, säästyy.
Sairautta pelätessä aika ei ole nautinnollista. Joskus on jopa helpompi tietää sairastavansa kuin pohtia vaihtoehtoja iltaisin internetin maailmassa, yhteydenotto terveydenhuoltoon tulisi olla helppoa, jotta voidaan tehdä hoidon tarpeen arviota, arvioida onko syytä huoleen ja hoitoon.
Emme oikein tiedä, miten paljon aikaa kuluu yhteydenotossa terveydenhuoltoon. Odotamme takaisinsoittoa, odotamme vastaanottoaikaa, terveyskeskuskäynnille tulee ehkä saattaja ja kaiken kukkulaksi lääkäri on myöhässä. Ymmärtävästi kiukuttaa.
WHO:n Dr Mukesh Chawia on pohtinut aihetta saattaessaan vanhempiaan lääkäriin. Hän esittää luvun USA:sta: Yhteen ajanvarauskäyntiin menee aikaa keskimäärin 275 min. Hän esittää, että keskimäärin ihminen viettää aikaa terveydenhuollossa elämänsä aikana 3000 h. Nämä ovat usein hankalat tunnit, odottavan aika on pitkä. Miten käytämme tunnit järkevästi?
Sairaus ja sairastuminen on aina henkilökohtaista ja katse kääntyy kohti itseään. ’When you’re sick you don’t care’ toteaa luennoitsija. Toiset ovat valmiita maksamaan paljon päästääkseen epävarmuudesta, vaikka jälkeenpäin ehkä kaduttaa. Toiset pistävät pään puskaan ja kieltävät oireen kokonaan, eivät ainakaan hakeudu hoitoon. Hassu toiminta on inhimillistä.
Työssä vietämme kuulema elämän aikana keskimäärin 40 000 h, silti lääkärillä on usein tunne, että aikaa on liian vähän. Miten voi varmistua, että yhteisestä hetkestä saa kaiken irti?
On muutama kysymys, johon potilaana on hyvä valmistautua:
1. Miksi tulit juuri tänään?
2. Onko ns. perussairauksia, pitkäaikaissairauksia?
3. Käytätkö lääkityksiä? Jos vastaus on myönteinen, niin mitä lääkkeitä käytät? Myös satunnaiset itsehoitovalmisteet ja luontaistuotteet pitää mainita, lääkelista kirjallisena auttaa.
4. Kuinka pitkään vaiva on jatkunut, onko se pahentunut ja miten se vaikuttaa arkeen tällä hetkellä?
Jos nämä asiat on pohdittu, päästään jo pitkälle, ja kohta tutkimaankin. Välillä tapaan potilaita, jotka ovat valmistautuneet hyvin: ’otin tämän väljän mekon, kun kuitenkin haluat nähdä polven’ toteaa mummo ja kiipeää ketterästi tutkimuspöydälle.
Päästään tutkimaan, pohtimaan hoitovaihtoehtoja ja jatkoa. Tekemään hoitosuunnitelmaa. Silloin katse voi kääntyä sairaudesta kohti paranemista. Sillä aika myös parantaa.
http://www.woncaeurope2018.com/en/mukesh-chawla
Annika Kolster, yleislääketieteen erikoislääkäri. Terveyskeskuslääkäri, Espoon terveyskeskus- Tapiolan terveysasema